Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

 

Julkaistu alunperin Hevoshullun kesäspesiaalissa 2011

 

Rodun kiehtova historia

Kuten moni muu työhevosrotu, shirehevonen on joutunut ahdinkoon autojen takia - mutta onneksi näillä lempeillä jäteillä on aina ollut uskollisia ystäviä!

Keskiajalla tiet olivat huonokuntoisia, joten niillä liikkuminen vaati vankkoja hevosia - shirejen historian arvellaankin yltävän 1300 -luvulle, vaikkakin tuolloin hevoset olivat säkäkorkeudeltaan vielä huomattavasti nykyistä matalampia. Myös ritarit tarvitsivat isoja ja voimakkaita hevosia, sillä soturin ja hevosen täysi taisteluvarustus saattoi painaa yhteensä yli sata kiloa. Näistä hevosista kehittyi rotu, joka tunnettiin nimellä Old English Black Horse (vanhan Englannin musta hevonen), jota kehitettiin vähitellen risteyttämällä sitä hollantilaisten ja flaamilaisten tammojen kanssa. "Mustasta hevosesta" kehittyi kaksi eri tyyppiä; linconshireläinen ja leicesteriläinen. Ensin mainitut olivat yleensä kooltaan suurempia ja niillä oli tuuheammat jouhet. Hollantilaiset toivat Ison-Britannian itäisiin kreivikuntiin 1500- ja 1600- luvuilla flaamilaisia hevosia ojittamaan suoalueita. Sittemmin flaamilaisia hevosia risteytettiin friisiläisten ja lämminveristen hevosten kanssa, ja näin syntyi vähitellen shirenhevonen.

 

Rodun kantaori

1600-luvulla shirejen esi-isiä käytettiin vielä yleisesti vaunujen ja vankkureiden vetämiseen maatöiden ohella, mutta vuosisadan lopulta alkaen ne siirtyivät lähes kokonaan maatilojen työhevosiksi, kun vaunuhevosilta alettiin vaatia yhä enemmän vauhtia tieverkostojen parannuttua. Ensimmäisen kerran shire-nimi mainitaan kirjallisissa lähteissä 1650-luvulla. Kuuluisin varhaisista shireistä lienee rodun kantaoriina pidetty Leicestershiressä elänyt "Packlinton Blind Horse" (Packlintonin sokea hevonen), jonka jälkeläisiä on kirjattu muistiin vuosilta 1770-1832.

Proomuhevosiksi

Kun Englantiin luotiin koko maan kattava kanaalijärjestelmä 1700-luvun jälkipuoliskolla, shirejä alettiin käyttää proomuhevosina, eli ne kiskoivat isoja proomuja jokien varsilla. Vankkarakenteiset ja kestävät hevoset toimivat oivallisesti myös ensimmäisten linja-autojen ja raitiovaunujen "moottoreina". 1800-luku toi tullessaan rautatiet. Shiret ja muut niiden kaltaiset raskaat työhevoset toimivat edelleen arvokkaana apuna tavaroiden kuljettamisessa maatiloilta rautatieasemille. Lontoossa arvellaan olleen 1800-luvun lopulla n.19000 työhevosta kuljettamassa lämmityksessä tarvittua hiiltä sekä muita erilaisia tavaroita. Noin 1500 hevosta asteli Lontoon katuja pelkästään jätehuollon palveluksessa. Panimoteollisuus on myös käyttänyt shirejä jo vuosisatoja; nykyisin ne palvelevat enimmäkseen mainostarkoituksessa, mutta jonkin verran myös oluen kuljettamisessa panimoiden lähialueilla.

 

Autot uhkana


1920-luvulla autot alkoivat vähitellen korvata työhevosia kaikkialla ja niiden määrä väheni Isossa-Britanniassa yli miljoonasta muutamaan tuhanteen 1960-lukuun mennessä. Onneksi joukko innokkaita kasvattajia piti lempeiden jättien puolia, ja vähitellen shireistä tuli suosittuja näyttely- ja harrastehevosia. Nykyisin shirejä käytetään jonkinverran pienten maatilojen työhevosina, sekä metsätöissä sellaisissa paikoissa, joihin isoilla metsäkoneilla ei ole asiaa. Maatalousnäyttelyissä järjestetään kyntökilpailuja ja shireille on suunniteltu omia pujotteluratoja, joilla ne vetävät perässään tukkia. Isossa-Britanniassa on myös erityisiä Heavy Horse -keskuksia, jotka toimivat maatalousmuseoina. Niissä pääsee tutustumaan hevosiin sekä vanhanaikaisiin työtapoihin.

Teksti: Terhi Kemppinen
(Lähteet: The Shire Horse Societyn internetsivut www.shire-horse.org.uk ja englanninkielinen Wikipedia sivu http://en.wikipedia.org/wiki/Shire_horse).